Kappale: Under the Moon of Love (1976)
Albumi: 100 Hits of the 70's
Mieleenjäävin lause: "Lets go a little walk under the moon of love."
Ärsyttävimmät bändin nimet listallani Leicesteristä Englannista ponnistava retrorockpumppu Showaddywaddy saa korkean sijoituksen. Yhtye kasattiin vuonna 1973 liittämällä yhteen kaksi bändiä joten tuloksena oli harvinainen yhdistelmä joka koostui kahdesta laulajasta, kitaristista, basistista ja rumpalista. Showaddywaddyn jäsenet pukeutuivat teddyboy -tyyliin ja suurin osa heidän hiteistään oli covereita 50- ja 60-lukujen rock- ja popklassikoista. Vuosien 1973 ja 1982 välillä yhtyeellä oli kunnioitettavat 22 listahittiä kotimaassaan. Näihin kuului myös heidän ainoa sinkkuykkösensä Under the Moon of Love joka valloitti listan loppuvuonna 1976. Ajan hengen mukaan käännösversion meillä esitti Kisu (se Jernström, ei tämä uudempi tuttavuus) nimellä Meidän on täysikuu. Showaddywaddy kiertää yhä peräti kahden alkuperäisjäsenen voimin.
Under the Moon of Love oli alunperin Curtis Leen pikkuhitti vuodelta 1961 jonka tuotti Phil Spector. Kappale ei kuitenkaan jäänyt unholaan sillä sen ehti ennen Showaddywaddya coveroida myös Mud vuotta aiemmin pienellä listamenestyksellä. Showaddywaddyn kolmen viikon listäykkösasema on kunnioitettava saavutus mutta täytyy silti todeta että ajoituksen on täytynyt olla täydellinen. Klassisen rockin uusi tuleminen oli voimissaan ja näitä uusretroja tulkintoja pystyi kuuntelemaan niin ensimmäinen kuin myöhemmätkin rocksukupolvet. Mutta mitään vaaraa tai särmikkyyttä on turha odottaa. Under the Moon of Love on täyttä purkkaa joka ei ainakaan omassa suussani maistu pitkään. Eniten rokkia löytyy laulajan hetkittäin särmäytyvästä äänestä ja ovathan nuo 50-luku tyyliset miehiset "Aha-ha" huokailut aina toimivia.
Omaan makuuni Under the Moon of Love on aivan liian iskelmällinen (ne torvet..) ja voisin kuvitella kappaleen soivan kotimaisilla tanssilavoilla kalapuikkoviiksisen humppabändin versioimana. Tätä kaavaa käyttäen on tehty parempiakin poprokkeja. Komeahkon rumpuintron jälkeen kertosäe tuhlataan heti eikä tunnelma enää nouse. Under the Moon of Love ei ole omaan makuuni sillä se nojaa enemmän perinteeseen kuin luovaan popkirjoitustaitoon. Kokonaisuus toimii paremmin niin että kahdeksanhenkisen Showaddywaddyn näkee veivaavan biisiä energisesti mutta sellaisella perusteella en täällä arvosanaa anna. Ei tämä tuhkaa ole mutta kaukana timantista. (Grafiittia sitten?)
Arvosana: 4,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti