lauantai 7. helmikuuta 2015

Celine Dion - Skies of L.A.

Artisti: Celine Dion
Kappale: Skies of L.A. (2007)
Albumi: Taking Chances
Mieleenjäävin lause: "Everyone has a finger but they can't point me to the light."

Inhoan matkustamista. Ulkomaille matkustaminen olisi minulle kuin rangaistus ja kotimaassakin matkustan vain silloin kun täytyy. Ajatus loman viettämisestä jossakin lomanviettopaikassa ei täyttäisi minun kohdallani tarkoitusta sillä rentoutumisen sijasta stressaantuisin. Olen utelias tietämään asioita historiasta, tieteestä, musiikista ja elokuvista. En silti haluaisi mennä Egyptiin katsomaan pyramideja vaan saan kaiken tarvitsemani lukemalla tai katsomalla liikkuvaa kuvaa. Matkustakoon ja nähköön maailmaa he joilla kaukokaipuu on. Annettakoon myös meidän jotka haluavat elää pienesti tässä maailmassa mutta suuresti mielessään tehdä niin.

Celine Dionin kymmenes englanninkielinen albumi Taking Chances loppuu rikkoontuneen rakkauden kipuilusta kertovaan Skies of L.A:hin. Kappaleen takana on useamman listaykkösen rapakon takana tehtaillut kolmikko Tricky Stewart, The-Dream ja Kuk Harrell. Dionin nolkytluku ei nähnyt yhtä laadukkaita albumeita kuin 90-luku vaikka edellämainituillakin on hetkensä. Skies of L.A. on laadukkaasti tuotettu ja hyvin esitetty. Koskettimet sykkivät kauniisti tuoden mieleen jonkun toisen laulun jota en saa päähäni. (Saa vinkata jos joku muu saa saman mielleyhtymän nimen kanssa.)

Mutta.. ..minä haluan Celine Dionilta enemmän sydänverta ja paatosta. Jaksan edelleen ilmarummuttaa All By Myselfin kohokohdassa jossa patoumat purkava huuto ja rummut ampuvat tunneskaalan yhteentoista. (Minulla ja Bridget Jonesilla on siis jotakin yhteistä.Skies of L.A. ei sisällä kliimaksia, sillä siihen ei yksi jeah -huuto riitä. Kaikki musiikki ei tietenkaan ole klassista voimaballadia, ymmärrän sen. Skies of L.A. on tarkoitettu hieman ylipitkän albumin tyylillä pois feidaavaadaksi täyteraidaksi joten asiayhteydestään irrotettuna se ei toimi. Dynamiikan puute ja yllätyksettömyys painavat vaakakupissa paljon mutta tyylikäs tuotanto ja pienet nätit ideat pitävät kokonaisuuden keskinkertaisena. En halua matkustaa taivastelemaan Los Angelesiin enkä myöskään luultavasti ikinä tarkoituksella tule poimimaan Skies of L.A:ta erikseen kuunneltavaksi.

Arvosana: 5,0/10

2 kommenttia:

  1. Oletko uskaltautunut kokeilemaan (vai eikö sattuma vain vielä ole sanellut) Céline Dionin ranskankielistä tuotantoa. Esimerkiksi albumit D'eux ja 1 fille 4 types paljastaa hyvin toisenlaisen mutta erittäin tutustumisen arvoisen Dionin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiksimainittu löytyy ja jälkimmäinen on ollut 90-luvulta asti ostoslistalla. Mutta kyllä, pidän myös ranskankielisesta tuotannosta, esimerkiksi Pour que tu m'aimes encore on mielestäni Celinen parhaita biisejä.

      Poista