Kappale: Obsession (2006)
Albumi: Halcyon Days
Mieleenjäävin lause: "I can wait night and day be the sky blue or gray."
Olen pitänyt lähes kaikesta mitä Ruotsin omintakainen popälykkö Alexander Bard on keksinyt tuottaa, säveltää tai sanoittaa. Ensikosketukseni hänen säveltämäänsä musiikkiin oli Trollin Jimmy Dean kappale joka oli suosiossa erityisesti kuudennen luokan luokkaretkellämme. Alettuani aktiivisemmin popmusiikin kuuntelun Army of Lovers oli yksi ensimmäisistä musiikillisista ihastuksistani. Bardin seuraava bändiprojekti Vacuum helpotti lukiolaispäiviäni ja Bodies Without Organs eli BWO antoi minulle uskoa että nolkytluvullakin tehdään vielä hyvää popmusiikkia. Gravitonas on ehkä se bändi joka saa minut ostamaan musiikkia digitaalisesti koska muuta formaattia ei ole tarjolla. On siis suhteellisen varmaa että mitä Alexander Bard keksiikin musiikillisesti Gravitonaksen jälkeen tai sen aikana tulee samaan huomioni.
Ei ole kovin yleistä että kappaleen säveltäjä ja sanoittaja joka ensin esittää alkuperäisversion versioi kappaleen vielä toisen kokoonpanon osana. Army of Loversin Obsession oli vuonna 1991 julkaistun Massive Luxury Overdose albumin yksi suurimmista hiteistä heti sen suurimman eli Crucifiedin jälkeen. Vuonna 2006 Obsession ei saanut singlejulkaisua mutta oli kymmenes raita BWO:n Halcyon Days albumilla. En tiedä miksi Bard halusi versioida laulun uusiksi mutta ainakin yhtye oli esittänyt kappaletta livenä ennen albumijulkaisua. Ehkäpä kappale on ollut suosittu keikoilla ja täten versio on haluttu levyttää fanien iloksi.
Alkuperäisversio on Army of Loversia parhaasta päästä mutta BWO:n coveri ei ole parasta BWO:ia. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kyseessä olisi huono tuotos. Sanoituksen idea ei ole muuttunut versioiden välillä mutta tulkinnan sävy kylläkin. Army of Loversin pakkomielteinen rakastaja oli höpsömpi ja hieman säälittäväkin siinä missä BWO laulaja Martin Rolinski on vain kaipuuta tunteva ensirakastaja. Alexander Bard on sentään BWO:n versiossa äänessä väliosassa siinä missä hän oli päälaulaja originaalissa. Soundillisesti coveri on maltillisesti päivitetty 15 vuotta uudempaan kuosiin alkuperäistä kunnioittaen. Ehkä hieman liikaakin kunnioittaen sillä pieni irtiotto olisi voinut olla hyvästä.
Jos haluan kuulla Obsessionin teen sen alkuperäisversiolla ja BWO versio jää kuriositeetiksi. BWO:lla oli omintakeinen tyylinsä joten heidän ei olisi tarvinnut versioida mitään vanhaa uusiksi. Sujuvasti kuunneltava mutta ei must have.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti