Kappale: Sam Hall (2002)
Albumi: American IV: The Man Comes Around
Mieleenjäävin lause: "Damn your eyes!"
Vanhaan kansansävelmään perustuva Sam Hall on juuri sellainen kappale, joka vaati Johnny Cashin kaltaisen tulkitsijan, jotta siitä saataisiin irti jotakin mielenkiintoista. Joten kaikki kunnia countrylegendalle, joka vielä elämänsä ehtoollakin säteili haurasta karismaa jollaista ei ostamalla mistään saa. Tarina kuolemantuomiotansa odottavasta rikollisesta, joka ei tunne rahtustakaan katumusta sopii myös herra Cashin suuhun erittäin hyvin. Mies itse toki katui paljonkin elämäänsä aikana, muttei se tarkoita etteikö hän olisi osannut laulussa tulkita sellaista henkilöä jollainen hän itsekin ehkä pahimmillaan oli. Tai olisi voinut pahimmillaan olla. Onhan sanonta, että helvetti on paikka jossa kohtaat itsesi sellaisena kuin olisit parhaimassa tapauksessa voinut olla.
Sam Hall on kansansävelmä, jossa välillä lauletaan Sam tai Jack Hallista ja siitä on paljon paikallisia variantteja. Eräs versio perustui englantilaiseen varkaaseen Jack Halliin joka hirtettiin. Tämä on jättänyt joihinki versioihin maininnan siitä että päähenkilö olisi nokikolari. Syynä oli se, että Jack Hallin vanhemmat möivät hänet aikoinaan nuohoojan oppipojaksi joidenka rankkaan työhän kuului laskeutua savuhorneihin köyden varassa. Tämä koitui monen oppipojan kohtaloksi eikä opettajalla ollut muita velvollisuuksia kuin ruokkia ja vaatettaa oppipoikansa, päästää hänet kerran viikossa kirkkoon eikä häntä saanut laskea savupiippuun kun takassa oli tuli. Hieman erilaista ollut työturvallisuus aikoinaan.
Sam Hall on periaatteessa akustinen kappale sisältäen vain akustista kitaraa, ukulelea, pianoa ja urkuharmonia. Lähestymistapa on oikea sillä tällaiset perinnebiisit vain pilattaisiin liialla hienostelulla ja hiomisella. Kappaleen sanoja ei ole erityisen vaikea muistaa sillä suurin osa lauseista toistetaan kolmesti joko kokonaan tai osittain.
Cashin tässä kohden heikommaksi ja käheämmäksi käynyt ääni ei ehkä luonnolliselta sävyltään sisällä sellaista uhoenergiaa mitä hänellä nuorempana oli, mutta se ei ole heikkous. Nyt versio on kuin vanhemman rikollisen viimeinen ylpeä uhma kun kauan lakia paennut kelmi päättää lähteä omalla tyylillään armoa anelematta. Hän on jo väsynyt kaikkeen pakenemiseen ja häämöttävä loppu on omalla tavallaan helpotus. Ikä tuo erilaisen näkökulman asioihin ja sen todistaa hyvin herra Cash toisessa Sam Hall tulkinnassaan. (Ensimmäisen kerran hän levytti kappaleen jo vuonna 1965.) Kannattaa kuunnella molemmat versiot sillä niiden erot ovat mielenkiintoiset.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti