Kappale: Jalokiviä (2013)
Albumi: Jossain on tie ulos
Mieleenjäävin lause: "Olen täällä jossain takana silmien."
Pariisin kevät kuuluu tapauksiin joihin en lämmennyt heti. Pidin Pikku Huopalahtea ärsyttävänä pääkaupunkiseutukeskeisenä apeiluna ja vasta Astronautti levyn Tämän kylän poikii sai harkitsemaan mielipiteen muuttamista. Ehkä voisin yhä sanoa että minun ja Pariisin kevään välinen suhde on vielä kiveen kirjoittamaton. Yhtye julkaisee tarpeeksi usein hyviä sinkkuja ja Astronautti oli albumikokonaisuutenakin hyvä. Harvoin olen lämmennyt Parisiin kevään biiseille nopeasti vaan ne tuntuvat vaativan kuuntelua ennen kuin ne voivat voittaa minut puolelleen.
Kirjoittaessani tätä arvostelua 10.10. on maailman mielenterveyspäivä. Siinä mielessä Pariisin kevään vuoden 2013 Jossain on tie ulos -albumin raita Jalokiviä sopii teemaan. Ainakin itse saan sanoituksesta mielikuvia oman mielenterveytensä tasapainon kanssa kamppailevasta ihmisestä. Kaiken kurjuuden keskellä ihminen pakenee mielensä sisälle joka piirtää fantastisia ja samalla kammottavia maisemia. Mielimatkan keskellä todellisuus koettaa paistaa lavasteiden raoista kutsuen takaisin elämään.
Arto Tuunelan ääni on tunnistettava mutta yksiulotteinen. Hänen äänensä myös kuulostaa varsin erilaiselta livenä verrattuna levyillä kuultuun. Jalokiviä on äänimaailmaltaan liian täyteenahdettu ja kärsii dynamiikan puutteesta. Soittimet eivät erotu toisistaan ja puuroinen äänivalli aiheuttaa kuunteluväsymystä. Myös sinänsä mielenkiintoinen sanoitus uhkaa jäädä kuulematta tästä syystä. Väistämättä tulee mieleen kuinka paljon parempi lopputulos olisi voinut olla jos kappaleen olisi tuottanut vaikkapa PMMP:n levyillä hyvää jälkeä tehnyt Jori Sjöroos. PMMP:n levyillä suuret soundit eivät yleensä tukkeuttaneet äänimaisemaa. Säästeliäästi käytetyt taustalaulut sentään piristävät kokonaisuutta.
Jalokiviä on kahtiajakoinen tapaus. Sanoitus on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä mutta äänimaailman tukkoisuus koettaa parhaansa mukaan upottaa sen alleen. Olisi mielenkiintoista kuulla kappaleesta versio joka olisi riisutumpi. Mietin jopa mielessäni miltä tämä voisi kuulostaa esimerkiksi Vesa-Matti Loirin rahisevana tulkintana. Mutta realiteetti on se että hyvät ja huonot puolet jäävät vaakakupeissa suunnilleen tasan. Pariisin kevään ollessa kyseessä varaan itselleni oikeuden pitää tästä vielä useamman kuuntelun jälkeen enemmän.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti