lauantai 29. lokakuuta 2016

Lili & Susie - Enkel resa

Artisti: Lili & Susie
Kappale: Enkel resa (1988)
Albumi: Det bästä med Lili & Susie
Mieleenjäävin lause: "En enkel resa."

90-luvun alussa tätini osti serkulleni pienen kosketinsoittimen siinä toivossa että serkkuni innostuisi soittamisesta. Näin ei tietenkään käynyt mutta laitteesta tuli suosittu minun ja serkkuni oppiessa käyttämään laitteen samplaustoimintoa. Soitin pystyi tallentamaan muistiinsa n. 0,8 sekuntia pitkän äänen sisäänrakennetulla mikrofonilla ja tätä ääntä pystyi sitten "soittamaan" koskettimia painellen. Teini-iän kynnyksellä mikään ei tietenkään ollut hauskempaa kuin tallentaa laitteiseen kainalopieruja, röyhtäyksiä tai pikkutuhmuuksia ja soitella niitä sitten korkeammilla ja matalammilla taajuuksilla. Taisimme myös nauhoittaa pelleilyjämme kasetille mutta onneksi moiset arkistojen aarteet ovat kadonneet samaan paikkaan parittomien sukkien kanssa.

Päivärinnan sisarukset Lili ja Susie nauttivat suosiota länsinaapurissamme vuosina 1985-1993 ja onnistuivatpa he saamaan musiikkiaan pienemmässä mittakaavassa myös suuren maailman tietoisuuteen. Kaksikko on yrittänyt kahdesti (1989, 2009) ruotsin karsinnoista euroviisuihinkin siinä onnistumatta. Myöhemmät comebackyritykset eivät ole tuottaneet suuria tuloksia mutta nostalgialla on aina sijaa vaikka itse en muista kuulleeni kuin Oh Maman ala-astevuosinani.

Enkel resa tehtiin samannimisen (elokuva julkaistiin meillä nimellä Menomatka) ruotsalaisen komediaelokuvan soundtrackille vuonna 1988. En ole nähnyt ko. elokuvaa mutta biisinä "menolippu" kuulostaa aika lailla niin umpikasarilta kuin vain mahdollista. Se miksi johdannossa muistelin sampleilla leikkimistä johtuu kappaleen tavasta soittaa puhesamplea nykivästi mikä oli tuolloin muodikasta. Vasta kiintolevytallentien ilmestyminen studioihin 90-luvun alkuvaiheessa teki samplauksesta sujuvampaa joten vanhemmat äänikokeilut kuulostavat usein enemmän tai vähemmän sympaattisilta. Hauskaa tämä on silloin kun uusissa kappaleissa halutaan kuulostaa retrolta ja koetetaan saada samanlaista rumpukonesoundia tai synasoundeja kuin tuolloin.

Enkel resa menestyi mukavasti kotimaassaan noussen parhaillaan Svenkstoppenin sijalle kolme. Elokuva ei ollut erityisen suosittu ja kriitikot inhosivat sitä joten kappaleen ansiot nostivat ehkä enemmän elokuvaa kuin toisinpäin. Biisin takana olivat ruotsin Stock-Aitken-Watermaniksi kutsutusta Norell-Oson-Bard triosta kaksi ensimmäistä. Syntikkavetoinen kasaripop maistuu itselleni valikoidusti mutta Enkel resa on vaikea puntariin laitettava. Kuultuaani kappaleen huomaan että se jää päähäni soimaan ja joskus otan sen kuunteluun ihan tarkoituksella. Olen juustoisen höpöpopin ystävä ja uskon että juuri tuota kohtaa musiikkimaussani kutitetaan tässä tapauksessa oikeasta kohden mutta hetkittäin väärin keinoin.

Eihän Enkel resa ole mikään erityisen hyvä kappale. Kertosäkeestä jää mieleen ne kaksi pientä nimisanaa. Soundeja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua ajattomiksi vaikka ovatkin ajankuva. (päivänkuva-hetkenkuva) Biisintekijöillä on selvästi ollut sormi aikansa pulssilla ja häpeämättömien hittinikkarien tapaan tutut koukut on kylvetty varmoihin vesiin. Lili & Susie ovat sympaattinen sisarduo jonka aito innostuneisuus on lahjakkuutta suurempi ansio. Lopun poliisiosio nikotusefekteineen on selvä todiste siitä miksei uusretrossa kopiota tätä osaa ajan soundeista. Enkel resa on kuin kaveri jota et kutsuisi ystäväksesi ikinä ja jolla on taipumus koheltaa innollaan kaikki asiat pieleen. Mutta silti tämä sympaattinen tapaus on pieninä annoksina kelpo seuraa jolle joskus jopa itse ehdottaa tapaamista. Mutta ystäviä emme ole, kavereita vain.    

Arvosana: 6,0/10


lauantai 22. lokakuuta 2016

Robyn - Still Your Girl

Artisti: Robyn
Kappale: Still Your Girl (2002)
Albumi: Don't Stop the Music
Mieleenjäävin lause: "Yeah baby, I just wanna make it alright, make it alright."

On toki mukava ruotia erään tämän blogin vakiolukijoita olevan henkilön lempiartistia mutta tilastot tähän liittyen ovat epätavalliset. Omistan vain yhden ruotsalaisen Robynin albumeista ja tämänkertainen Still Your Girl on jo neljäs sattuman sormen valinta joka osuu tuolle albumille. Kolme ensimmäistä osuivat blogini alkutaipaleelle 2010-11 ja viiden vuoden tauko on varmasti ollut tarpeen. Joidenkin artistien ja bändien tavallista tiuhemmat ilmaantumiset ymmärrän koska heidän albumeitaan löytyy lukumääräisesti paljon levyhyllystäni. En poimi Don't Stop the Music albumia nykyään useinkaan kuunteluun vaan lähinnä valitsen sieltä ne pari tykeintä raitaa joidenka vuoksi olen ko. albumin aikoinaan hankkinutkin.

Ruotsalainen tuottajakaksikko Ghost (Ulf Lindström ja Johan Ekhé) vastasi Robynin kolmesta ensimmäisestä albumista. Still Your Girl biisin kirjoitusvastuussa olivat puolestaan tanskalaiset Remee sekä Cutfather & Joe ja kirjoituskrediitit sai myös artisti itse. Pohjoismainen yhteistyö sai aikaan varsin kelpo albumiraidan muttei mitään ikimuistoista klassikkoa. Tyylillisesti nyt ei kuljeta 90-luvun ruotsihittikaavan mukaan vaan vaikutteet on selvästi haettu rapakon takaa. Laulajan voisi helposti kuvitella vaihtavansa tuon ajan RnB artistiin ja homma toimisi niinkin. Mutta ei heitetä Robynia yli laidan sillä hän tekee itseltään kuulostavan tulkinnan syyllistymättä ylitulkintaan joka joskus vaivaa hänen amerikkalaisia sielunsiskojaan.

Still Your Girl paljastaa taustamusiikilliset korttinsa aikaisin ja loppumatka on vain samojen looppien variaatiota. Tällä kertaa en anna asian vuoksi tuomiota sillä näin huomio kiinnittyy lauluun ja sanoitukseen. Toki muutaman pienen bonuskoukun esittely loppupuolella olisi ollut mukava lisä. Ehkä tässä tapauksessa on koetettu mennä enemmän amerikkalaisen kuin ruotsalaisen sävellyskoulukunnan mukaan. Ruotsalaisten menestys pop-musiikissa pohjautuu moniin asioihin joista yksi on se tapa miten muualta tulevat musiikkivaikutteet puretaan alkutekijöihin ja niistä kasataan jotakin tuttua mutta silti taikapölyllä maustettua. Tällä kertaa taikapölyä on käytetty säästeliäästi.

Se tekijä mikä minulta vie suurimman ilon sinänsä näppärästä rakkaus-ystävyys sanoituksesta on juuri amerikkalaistyyliä mukaileva tuotanto. Minä haluan ruotsiartistini läpiruotsalaisina. Sanoitus ja Robynin tulkinta päästävät Still Your Girlin keskivertouden kynnykselle. Vaikka sanoitus sopisikin romanttiseen komediaan jossa naispuolinen ystävä lopultakin pääsee sydänsuruisen miehen sydämeen monien mutkien kautta se ei ole silti korni. Taustan vaihtelun puute, oman musiikkiperinnön hyödyntämättä jättäminen laulutulkintaa lukuunottamatta sekä muut keskinkertaistavat pikkutekijät huomioiden on ihme että lopputulos pääsee niukin naukin plussan puolelle. Se mikä tässä on hyvää on Robynin ja sanoituksen ansiota.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 15. lokakuuta 2016

Frida - Jag är beredd

Artisti: Frida
Kappale: Jag är beredd (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Och alltid va' beredd, jag är beredd."

Kun aloitin basson soiton opettelun aika lailla kaksi vuotta sitten mietin että entä jos minusta tulee sellainen kuiva musiikko joka kuuntelee vain musiikkia jota muusikot tekevät toisilleen. Ainakin toistaiseksi pelko on ollut aiheeton sillä hitaasti kehittyvä soittotaitoni on tuonut muassaan vain lisää musiikkia josta pitää. Tosin aiemmin syy biiseistä pitämiseen oli harvemmin se että niitä on mukava soittaa. Pientä lisäarvoa saa myös nykyään siitä kun koettaa katsella millä tavalla basisti/kitaristi soittaa jonkun biisin mitä itse koettaa opetella. Soittamisen opettelu on ongelmiin ratkaisun keksimistä paljon enemmälti kuin olisin ikinä ennen osannut arvata. Toki harjoittelulla on tärkeä osa mutta sillä että keksii millä soittotekniikalla pääsee helpoimmalla on suurempi merkitys kuin luulisi.

Ruotsin kieli ei ole koskaan motivoinut minua koulussa ja se olikin ainoa asia mikä meinasi estää valmistumiseni ensin lukiosta ja sitten ammattikorkeasta. Pientä apua sain ruotsinkielisten kappaleiden kuuntelusta ja painoinkin ainekirjoitusten alla mieleeni lauseita biiseistä jotka voisivat olla hyödyllisiä. Abbafanina yksi ruotsinkielisen musiikin lähteistä oli tietenkin yhtyeen jäsenten ruotsinkielinen soolotuotanto. Nelikon tiet ristesivät jo yllättävän varhain ja tämä päti Fridan samannimiseen sooloalbumiin joka julkaistiin 1971. Tuottajan pallilla istui jo tuleva aviomies Benny Andersson ja tämänkertaisen sattuman saneleman kappaleen (Jag är beredd) käännötekstin on kirjoittanut Abban managerina toiminut Stikkan Anderson. On tunnustettava etten muistanut mitä beredd (valmis) tarkoitti suomeksi mutta internetaikana käännökset eivät onneksi ole kaukana.

Kuulin Fridan version ennen The Peppermint Rainbow yhtyeen And I'll Be There -kappaletta joten joskus käännösversiot ovatkin tie alkuperäisversioon eikä päinvastoin. Alkuperäisversio on positiivisempi ja Fridan versio haikeampi ja jotenkin pohjoismaisempi kuinka ollakaan. Kotimaisen käännösversion levytti Ernos nimellä Tässä olen vain. Löytyykö Jag är bereddistä Abbamaisuutta? Eipä oikeastaan sillä Frida löysi rokimman ja menevämmän esiintymistyylinsä vasta Abban myötä samalla kun hän jätti jatsahtavamman tulkintatapansa pois. Kappaleessa ei ole myöskään sellaista hienoa kerroksellisuutta ja äärimmäisen hiottua tuotantoa että sitä voisi verrata Abbaan. Jag är beredd on vain pätevä käännösbiisi jossa ei ole sentään menty siitä mistä aita on matalin ja yritetty tehdä mahdollisimman hiilikopiota alkuperäisestä.

Frida on monipuolinen tulkitsija ja hänen mezzosopraanonsa kuultaa hyvin myös tämänkaltaisessa tunnelmoinnissa. Uskon häntä pienestä kielimuurista huolimatta kun hän vannoo antavansa tukensa tuli vastaan vaikka mitä. Hän laulaa olevansa valmis kahden ihmisen yhteiseen matkaan parina ja puolisoina ja kappale voisikin sopia hyvin vaikka häämusiikiksi. Tunnelma ja tulkinta ovatkin Jag är bereddin vahvuudet mutta usein kaipaamaani vahva kertosäe ei. Kyseessä onkin oikeanlaisen mielentilan vaativa biisi ja näin lauantai-iltana se soi mieleni kanssa samalla taajuudella. Varsinainen Fridan ruotsinkielisen soolotuotannon helmi tämä ei ole mutta mukava tunnelmapala kuitenkin.    

Arvosana: 6,0/10

lauantai 8. lokakuuta 2016

George Michael - I Want Your Sex (Part II)

Artisti: George Michael
Kappale: I Want Your Sex (Part II) (1987)
Albumi: Ladies and Gentlemen
Mieleenjäävin lause: "I'm not your brother, I'm not your father."

Kaikki mihin englannin lahja musiikkimaailmalle eli George Michael on koskenut ei mielestäni ole muuttunut kullaksi. Toisaalta on myönnettävä että silloin kun tämä artisti osuu maaliin niin täysosuma ei jää kauaksi. Hänellä on karismaa ja persoonallinen esiintymis- ja laulutyyli. George Michael omaa myös tähteyttä korostavan persoonan joka välillä haluaa olla hyvinkin esillä ja mielenkiintoista kyllä välillä olla pois näkyvistä. Osittain näkymättömyys on kylläkin johtunut riidoista levy-yhtiön kanssa mutta jätetään se tarina toiselle kertaa kun käsittelyyn pääsee joku sen aikakauden tuotoksista.

Music Television lienee jälleen kerran ollut se väline joka hitaasti mutta varmaasti sai minut pitämään George Michaelista. Persoonalliset ja mieleenjäävät musiikkivideot sekä hieno tulkinta Somebody to Lovesta Freddie Mercuryn muistokonsertista tekivät hänestä pienen harvinaisuuden eli miessooloartistin josta pidän. Musiikkimaussani on muutenkin painotus naisartien ja -bändien puolelle mutta varsinkin miessooloartistit joutuvat läpäisemään tiukan seulan päätäkseen levyhyllyyni.

Lopullinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä oli jo edesmenneessä Hifi -lehdessä ollut levyarvostelu joka antoi pop-musiikille epätyypillisesti George Michaelin Ladies and Gentlemen kokoelmalle täydet pisteet sekä musiikista että levyn äänenlaadusta. Orastava hifisti halusi tietenkin levyn joka olisi myös laadukas äänite ja lisäksi hyvää musiikkia. En tänäkään päivänä haluaisi ostaa levyä jonka äänenlaatua kehutaan taivaisiin mutta joka ei musiikkina kiinnosta minua.

George Michael on urallaan saanut sekä nostetta että kärsinyt takapakkeja erilaisten kohujen myötä. Supermenestyneen Faith albumin ensisingle I Want Your Sex aiheutti kohua sekä sanoituksen teemojen että rohkean musiikkivideon vuoksi. Jälleen kerran lähes 30 vuotta myöhemmin kohua ei ole aivan niin helppo ymmärtää mutta niinhän se on että aina kun raja-aitoja kaadetaan niin huomiota aiheuttavien asioiden keskiarvokin kohoaa. 50-luvusta ja Elviksen lantionheilutuskohusta on päästy pitkälle ja liekö loppua näkyvissä niin kauan kun huomiolla saa mainetta. (Ja mammonaa.)

I Want Your Sex oli Faith albumilla kaksiosainen ja yhdeksänminuuttinen kokonaisuus ja lisäksi kolmososa julkaistiin singlen b-puolena myöhemmin. Tämä arvostelu kattaa vain kakkososan jota albumilla kutsuttiin lisänimellä "Rhythm Two: Brass in Love". Vaskisoittimien osuus käy kyllä hyvin ilmi jokaiselle kuulijalle sillä ovathan torvet keskeisin elementti kappaleessa George Michaelin äänen lisäksi. Soundillisesti kokonaisuus kuulostaa hyvinkin kasarisynteettiseltä juuri noita edellämainittuja torvia myöten. Uskon että I Want Your Sex jakaa varmasti mielipiteet sillä ymmärrän että se voi tietynlaisille ihmisille kuulostaa suunnattoman ärsyttävältä. En myöskään ole itsekään varma onko se kestänyt aikaa aivan täydellisesti.  

Pienestä oman aikansa lapsi leimasta huolimatta I Want Your Sex jää minulle kokonaisuutena vahvasti positiiviselle puolelle. Kyllähän tämä keinuttaa sisäistä virtuaalilantiotani joka on paljon todellista lantiotani notkeampi. Eikä kyseessä ole mikään limainen machobullshitballadi vaan sielukas ja menevä kappale. Ehkei George Michael peittele sitä mitä hän haluaa mutta samalla mukana on myös se tarvittava määrä herkkyyttä sillä pelkällä kiimaisuudella ei  (vähäisen) kokemukseni mukaan saa vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Bonusta täytyy antaa oikein hyvästä dynamiikasta ja jopa sanoituksellista draaman kaaresta jossa alun machomies hiljalleen taipuu anelevampaan ja lempeämpään suuntaan. I Want Your Sex (Part II) ei ole helppo biisi loppusummata lyhyesti ja niinpä en edes yritä vaan totean että enemmän tässä on tehty oikein kuin väärin juuri edellämainitustakin syystä.    

Arvosana: 6,5/10