maanantai 31. tammikuuta 2011

ABBA - Angeleyes

Artisti: ABBA
Kappale: Angeleyes (1979)
Albumi: Voulez-Vous
Mieleenjäävin lause: "He'll take your heart and you must pay the price."

Vaikka joskus musiikilliset suosikit voivat vaihdella päivittäin tai ainakin kuukausittain niin yksi asia pysynyt samana ABBA Gold -levyn ostamisesta lähtien; ABBA on suosikkibändini ja sellaisena pysyneekin ellei jotakin aivan ällistyttävää tule vastaan. Länsinaapurimme suurin popmenestystarina on kestänyt aikaa eikä kyse ole pelkästään nostalgiasta vaan uusia faneja syntyy yhä harva se päivä. Kymmenen vuotta kestänyt aktiiviura oli sopivan mittainen ja koska nelikko ei ole koskaan tehnyt comebackia heidät muistetaankin sellaisina kuin he olivat kulta-aikanaan. Moni yhtye on aiheuttanut perinnölleen vain hallaa tekemällä puolivillaisia comebackyrityksiä vaikka toki onnistuneitakin on ollut.

Vuoden 1979 Voulez-Vous oli Abban discolevy ja samalla viimeinen kevyempi poplevy ennen kahden viimeiseksi jääneen albumin kypsempiä sävyjä. Angeleyes julkaistiin Englannissa kahden A-puolen singlenä yhdessä Voulez-Vous -kappaleen kanssa. Vaikka Voulez-Vous myös erinomainen kappale on Angeleyes mielestäni vielä parempi, yksi Abban parhaista. Popissa on usein kyse rakkaudesta ja sen aiheuttamista tunteista. Angeleyes onkin tarina enkelisilmäisen naistennaurattajan uhriksi joutuneesta naisesta jonka sydän on särkynyt. 

Agnetha ja Frida ovat popin harmoninen jin ja jang. Abban kappeiden suurin vetovoima perustuukin heidän lauluharmonioihinsa joissa Fridan mezzosopraano maalailee säveliä yhdessä Agnethan sopraanon kanssa. Angeleyes on oppikirjaesimerkki edellämainitusta. Välillä kuulee Agnethan äänen olevan hieman päällimmäisempänä ja välillä Fridan. 

Jo kappaleen aloittaava a-ha-ha tarttuu kuuntelijaan kiinni eikä ote kirpoa ennen kappaleen loppua. Hieman klassisia sävyjä omaava melodia kulkee mukavasti kappaleen läpi. Ola Brunkertin rumputyöskentely ryhdittää ja rytmittää tämän discokipaleen juuri kuten kuuluukin. Angeleyes on sopivan dramaattinen mutta silti menevä ja kepeä biisi jonka jokainen a-ha-ha ja oh-no-no ovat oikeilla paikoillaan. Hieno kappale johon satojen kuuntelukertojenkin jälkeen vielä lankeaa kuin laulun nainen enkelisilmäiseen komistukseen. 

Arvosana: 9,0/10

lauantai 29. tammikuuta 2011

Shania Twain - Rock This Country!

Artisti: Shania Twain
Kappale: Rock This Country! (1997)
Albumi: Come on Over
Mieleenjäävin lause: "Ah-oo-na-na-naa..."

Come on Over oli jättimäinen menestyslevy Shania Twainille vaikka se ei ehkä näin eurooppalaisesta näkökulmasta olekaan niin helppoa huomata. 39 miljoonalla myydyllä kappaleella Come on Over on kuitenkin yksi kaikkein aikojen myydyimmistä albumeista, mm. kaikkein eniten myynyt naisartistin albumi. Varsin hyvin kanadalaiselta popcountrylaulajattarelta vaikkei toki kannata unohtaa takapiruna toiminutta Mutt Langea joka vielä tuolloin oli Shanian aviomies.

Rock This Country! (kyllä, huutomerkillä) oli Come on Over albumin kymmenes singlejulkaisu ja ainoa kappale joka säilyi muuttumattomana albumin kaikissa versioissa. Kyseessä on kevyillä rokkimausteilla marinoitua popcountrya, varsin menevää sellaista. Kuitenkin mielestäni kyse on albuminsa rivibiisistä sillä tarttuvuus ja mukaansatempaavuus voisivat olla korkeammallakin tasolla. Shania on mielestäni parhaimmillaan hunajaa tihkuvissa balladeissa ja pilke silmäkulmassa tehtyissä menobiiseissä eikä Rock This Country! ole kumpikaan.

Menevyytensä ansiosta Rock This Country! on kuitenkin helppoa kuunneltavaa jonka tahdissa voi hieman nyökytellä päätäänkin jos sattuu olemaan hyvällä tuulella. Vaikken ole kappaleen liveversioita kuulluutkaan voisin kuvitella että kappale voisi toimia paremmin yleisönhuudatusbiisinä konsertissa kuin levyltä olohuoneessa kuunneltuna. Kantriviulut ovat mukava lisä kappaleeseen koska niitä ei tule kovin usein kuulleeksi. Pikkukiva menobiisi joka kulkee mukavasti mutta kevyin aineksin.

Arvosana: 5,5/10

perjantai 28. tammikuuta 2011

The Supremes - Things Are Changing

Artisti: The Supremes
Kappale: Things Are Changing (1965)
Albumi: Anthology: The Best of Diana Ross & The Supremes
Mieleenjäävin lause: "Now's the time for you to better yourself."

The Supremes on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen tyttöbändeistä. Varsinkin 60-luvulla tämä naistrio sai nauttia pitkästä sarjasta hittejä joita tehtailivat aikansa kuumimmat hittinikkarit kuten mm. Holland-Dozier-Holland tai Phil Spector. Diana Rossin jätettyä ryhmän Supremesin menestys alkoi hiipua ja monien jäsenvaihdosten jälkeen taru päättyi lopulta vuonna 1977.

Things Are Changing ei ole The Supremesin tunnetuimpia kappaleita, sillä kappale julkaistiin promosinglenä vuonna 1965 ja se tehtiin tiedotuskampanjaa varten jonka tarkoitus oli edistää tietoisuutta tasa-arvosta oli kyse sitten rodusta, sukupuolesta tai sosiaalisesta taustasta. Kappaleen sanoitus onkin varsin optimistinen sen suhteen kuinka tasa-arvoisena paikkana maailma kuvataan. Jokaisella on samat mahdollisuudet menestyä, opiskella ja tehdä töitä kunhan vain alkaa oman onnensa sepäksi. Kauniit, jopa hieman utopistiset sanat sopivat hyvin 60-luvun henkeen eikä tästä ainakaan tänä päivänä tule liiallista valistamisen tunnetta. Oikeastaan jos ajatellaan valistuskappaleita yleensä niin Things Are Changing on siinä joukossa paremmasta päästä.

Things Are Changing voisi olla käyttökelpoinen vaikkapa aamuherätysbiisinä. Optimismi ja raikkaus ovat juuri niitä sävyjä joita rauhalliseen heräämiseen tarvitaan. Miksei myös "olen oman kohtaloni valtias tänään" -ajattelutapa. Phil Spector joka on säveltänyt ja sovittanut kappaleen on tehnyt hyvää työtä tälläkin kertaa vaikka hänen suurimpien klassikoidensa loistosta jäädäänkin. Diana Rossin suurin vahvuus on aina ollut persoonallinen ja tunnistettava ääni joka pääsee oikeuksiinsa tässäkin kappaleessa. Myös yhteislaulu harmonioineen on juuri sitä mitä klassiselta Supremes kaudelta voi odottaa. En tiedä milloin asiat muuttuvat paremmiksi mutta Things Are Changing on varsin vakuuttava esitys muutoksen puolesta.

Arvosana: 6,5/10

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Hot Chocolate - You Sexy Thing

Artisti: Hot Chocolate
Kappale: You Sexy Thing (1975)
Albumi: 20th Century Hits For A New Millennium 1975-1979
Mieleenjäävin lause: "I believe in miracles."

Brittiläinen Hot Cholate ei saanut suurimmalla hitillään aikaiseksi listaykköstä, mutta luulenpa että vuosien saatossa harmitus on haihtunut kun itse kappale on osoittautunut aikaa kestäväksi klassikoksi. Eikä Bohemian Rhapsodyn jälkeen kakkoseksi jääminen ole häpeä. Hot Chocolate ei ollut mikään yhden hitin ihme vaan he tuottivat ainakin yhden hitiksi luettavan kappaleen joka vuosi vuosien 1970 ja 1984 välisenä aikana. Näistä So You Win Again oli ainoa listaykkönen heidän kotimaansa singlelistalla.

Hittibiisin anatomia voi olla hyvinkin monenlainen, joskus takana voi oikea ajoitus ja kylmä laskelmointi ja toisinaan vilpitön tekemisen ilo ja työvoitto. You Sexy Thing on kappale jonka kuuleminen lähes väkisin kohottaa tunnelmaa ja parantaa fiilistä. Biisi joka kykynee tähän jää harvoin ilman huomiota ja hittistatusta. Kappaleen letkeänhilpeä tunnelma syntynee suurimmissa määrin laulajasäveltäjä Errol Brownin hillittömästä kappaleen tulkinnasta. Brown saa rakkauden hurman tai suoranaisen himon kuulostamaan pysäyttämättömältä voimalta joten ei ihme että kappale on päätynyt useiden elokuvien soundtrackeille ja mainoksiin.

You Sexy Thing on monen tyylin sekoitus eikä sitä voi sanoa pelkästään esimerkiksi discoksi, funkiksi tai miksikään muuksi yhden ainoan genren edustajaksi. Ehkä tästä on ollut etua kappaleen aikaa kestävän hittistatuksen muodostumisessa ettei se ole juuri tietyn genren stereotyyppisin edustaja. Voi olla että musiikkitietämykseni on rajoittunut mutta en osaa myöskään osoittaa mitään toista kappaletta josta voisin sanoa että se kuulostaisi aivan kuin You Sexy Thingilta. Mieleästäni on ansio jos kappaleen voi parhaiten kuvata vain sen omalla nimellä eikä vertaamalla sitä joihinkin muihin kappaleisiin. 

You Sexy Thing on klassikkobiisi joka ei minulle henkilökohtaisesti ole aivan terävimpään kärkeen kuuluva kappale mutta koskaan sen kuuleminen ei harmita eikä ohjaa kättä next napin suuntaan. Biisi joka sisältää niin paljon hyviä viboja riisuu väkisinkin aseista pop-musiikin ystävät ja ehkä jotkut muutkin. Tiivistettynä: oikein hyvä muttei loistava.

Arvosana: 7,5/10

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Celine Dion - Reveal

Artisti: Celine Dion
Kappale: Reveal (2003)
Albumi: One Heart
Mieleenjäävin lause: "Reveal."

90-luvun suurimman suosion jälkeen Kanadan laulujoutsen Celine Dion onnistui vakiinnuttamaan suosionsa sellaiselle tasolle että mistään romahduksesta ei voi puhua. Sama kehitys on ollut havaittavissa meilläkin parin vuoden takaisen korkeista lipunhinnoista huolimatta loppuunmyydyn keikan ollessa siitä todisteena. One Heart oli Celinen toinen albumi vuosituhannen vaihteen tauon jälkeen ja se myi meilläkin kultalevyyn oikeuttavan määrän. Sattuman sanelemaksi tänään valituksi tulleen Revealin on säveltänyt Cathy Dennis jonka tunnetuimmat sävellykset lienevät Toxic (Britney Spears) ja Can't Get You Out of My Head (Kylie).

Reveal on tehty vuosituhannen alun kevytdancepop -kaavalla jolla tehtiin hittejä varsinkin vahvaäänisille naisartisteille. Revealin kertosäe ei ole kuitenkaan ole aivan yhtä iskevä kuin esimerkiksi I Will Love Again (Lara Fabian) -hitissä. En tiedä onko se ollut pyrkimyksenäkään, mutta ehkä sillä tavalla olisi voitu saada hieman parempi lopputulos. Toki Celinen intiimimpi laulutulkinta sopii yhteen hieman hillitymmän dancepoljennon kanssa. Mutta kun ääntä kerran löytyy niin miksi sitä ei sitten voisi myös käyttää? Pidän kovasti Celinen ensimmäisten englanninkielisten albumien hieman rosoisemmasta laulutyylistä joka lienee kuitenkin ollut pidemmän päälle rasittavaa äänelle. Mutta hillitympänäkin hän kuuluu mielestäni artisteihin joiden laulu kuulostaa hyvältä vaikka hän laulaisi puhelinluetteloa

Intiimiä kanssakäymistä kauniin puhtoisesti kuvaava sanoitus sopii hyvin Celinen tulkitsemaksi. Reveal on mukava kappale lajissaan vaikka jo edellämainittu vahvan kertosäkeen puute väkisinkin pudottaa kokonaisarvosanaa. Kuten suurimmalla osalla Celinen levyistä tuotantopuoli ja sovitus ovat hyvin tehtyjä. Pieni särmän puute ja tietynlainen formaattikappaleen tuntu ovat Revealin pienemmät heikkoudet. Hyvä rivibiisi kuitenkin vaikkei sellainen jonka erikseen poimisi kuunneltavaksi.

Arvosana: 6,0/10

perjantai 21. tammikuuta 2011

PMMP - Pariterapiaa

Artisti: PMMP
Kappale: Pariterapiaa (2009)
Albumi: Veden varaan
Mieleenjäävin lause: "Ei riitä yks kerta vuodessa jos on ihan terve."

Paula Vesala ja Mira Luoti jotka yhdessä tunnetaan nimellä PMMP osoittivat että uran alun yhden hitin ihme leimasta voi päästä kunnialla eroon. Ensimmäisen levyn jälkeiset albumit menestyivät kaikki tasaisen hyvin ja on ollut ehkä PMMP:n onni että he löivät läpi isosti mutteivat superisosti mikä on antanut heidän menestykselleen pidemmän lennon. Unohtamatta tietenkään hyviä levyjä mikä ei tietenkään aina tarkoita kaupallista menestystä.

PMMP:llä on kyky löytää kappaleisiinsa teemoja jotka joko vaikuttavat tunteisiin tai pistävät ajattelemaan. Veden varaan -albumin kolmas single Pariterapiaa kuuluu jälkimmäisiin. On hyvä jos löydetään kultainen keskitie jossa vaikeita asioita ei käsitellä saarnaten tai myöskään ylilyödyn huumorin keinoin. Pariterapian tasapaino syntyy sanoituksen ja muun kappaleen vastakkaisuuksista. Kappale kulkee kepeästi ja voisi kuvitella että se olisi totaalisesti erilainen jos sanoitus vaihdettaisiin käsittelemään vaikkapa teinitytön ensi-ihastusta. Toki kappaleessa on jotakin ahdistavaa pinnan alla mikä pysyy juuri sopivasti läsnä mutta kuitenkin tavoittamattomissa.

Va-aa a-aa -laulelu kuulostaa hyvältä samoin kuin tyttöjen tapa laulaa kepeähkösti. Pariterapian tarina ei anna ratkaisua siinä olevan pariskunnan ongelmiin vaan asiat tuntuvat menevän vain huonompaan päin. Naispäähenkilö ei halua erota ainakaan ennen kuin kaikki keinot liiton pelastamiseksi on käytetty pariterapiaa myöten. Nykyajan ihmisten elämä on henkisesti raskasta eikä ole ihme että se heijastuu parisuhteisiinkin. Kulissit täytyy pitää pystyssä joten laulun päähenkilö ei halua noin vain erota.

Pariterapiaa on ehdottomasti PMMP paremman pään tuotantoa muttei aivan huippua. Tarttuvuus ja kertosäe eivät ole aivan terävimmillään vaikka tällaisessa kappaleessa tarina ja luotu tunnelma ovat tärkeämpiä. Vaikeat asiat saa helpommin alas kun laittaa mukaan sopivasti sokeria ja sen on tiennyt myös PMMP.


Arvosana: 7,0/10

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Army of Lovers - Dub Evolution

Artisti: Army of Lovers
Kappale: Dub Evolution (1994)
Albumi: Glory, Glamour and Gold
Mieleenjäävin lause: "Come on baby, take the chance."

"Rakkailla" länsinaapureillamme on kiistatta ollut meitä suurempi menestys kansainvälisillä popmarkkinoilla. 70-luvulla alkanut kehitys kulminoitui monessa mielessä 90-luvulla, jolloin ruotsalainen dancesoundi valtasi maailmaa monen bändin ja artistin voimin, taustalla toimineita tuottajia unohtamatta. Vaikka Army of Lovers ei noista ruotsalaisista maailmanvalloittajista ollut se aivan suurin, ei miljoonamyyntiä voi myöskään väheksyä saavutetun menestyksen mittarina. Crucified oli hitti Atlantin molemmin puolin ja yhtye sai Suomestakin oikeastaan paremmat listasijoitukset kuin mistään muusta maasta.

Olen monessa aiemmassakin arvostelussa tullut maininneeksi että en yleensä ole remiksattujen kappaleiden suurin ystävä. Ikävä kyllä tämä pätee myös tämänkertaiseen sattuman sanelemaan joka on nimestään huolimatta remiksaus Sexual Revolution -kappaleesta. Alkuperäiskappale on kelpo Army of Lovers biisi seksuaalista tasa-arvoa ajavine sanoituksineen. Ikävä kyllä vaikka sanoitus onkin säilynyt lähes alkuperäisenä ja kappaleen muutakaan rakennetta ei ole käännetty aivan ylösalaisin on lopputulos silti tässä dub remiksausessa paljon alkuperäistä huonompi.

On vaikea luetella Dub Evolutionista mitään vahvuuksia sillä ne ovat pääosin niitä joita vevoimaisesta alkuperäisversiosta ei ole onnistuttu hukkaamaan. Kappale on aivan liian hätäinen, liiallista saman toistelua sisältävä ja Army of Loversille tyypillinen hauskuus ja hyvä meininki on onnistuttu kadottamaan lähes kokonaan. Onneksi remiksaukset ovat vapaaehtoisia ja vaihtoehtoisia. Niinpä Dub Evolution kokeekin useimmiten ansaitun kohtalon eli pikaisen hypyn seuraavaan biisiin.


Arvosana: 3,5/10

maanantai 17. tammikuuta 2011

Turmion Kätilöt - Pakanamaan kartta

Artisti: Turmion Kätilöt
Kappale: Pakanamaan kartta (2008)
Albumi: U.S.C.H!
Mieleenjäävin lause: "Kylmä hiki ja vapisevat kädet, tarve ohjaa alitajuntaa."

Tahdon tehdä tunnustuksen: En ole koskaan saanut ns. rock- tai heviherätystä. Siinä missä jotkut kuuntelivat esim. Kissiä ja Waspia jo ala-asteella ja pian ilmestyivät ensimmäiset Iron Maiden ja Metallica farkkutakkiset tyypit minusta ei koskaan tullut rokkaria tai hevaria. Kun viimeistään lukiossa tuntui että varsinkin suurin osa miespuolisista kääntyi jonkin sortin raskaamman musiikin kuuntelijoiksi tulin ajatelleeksi että itse pop-musiikin ystävänä edustin enemmän alternativea kuin he. Vuosien varrella musiikkimakuni laajentuessa olen toki poiminut rusinat niin rock- kuin heavypullasta. Metallista varsinkin industrial metal on ollut genrenä itseäni eniten kiinnostava. Pidin Turmion Kätilöistä jo heti Teurastaja -singlen kuultuani. Yhtye ei ota itseään liian vakavasti mutta ei putoa silti huumoribändikategoriaan.

U.S.C.H! on Turmiön Kätilöiden kolmas albumi joka alun perin julkaistiin levy-yhtiökiistojen vuoksi ilmaiseksi netissä. Myöhemmin levy toki sai fyysisenkin julkaisun kun uusi levy-yhtiö oli löytynyt. Levyn kolmas raita Pakanamaan kartta on sanoituksellisesti ja tyylillisesti varsin tyypillinen Kätilöt -tuotos. Kärsimys, synti ja vanhan vihtahousun valtakunta ovat vakiosanastoa heidän sanoituksissaan ja nämä löytyvät myös tästäkin kappaleesta.

Pakanamaan kartta runttaa kohtuullisella energialla mutta jotakin jää puuttumaan. Liekö kyse siitä että elektroniset elementit ovat hieman keskimääräistä vähäisemmät vai se että monesta Kätilöiden biiseistä löytyvät hauskat hieman vinksahtaneet soundimaailman elementit loistavat poissaolollaan?  Tästäkin kappaleesta toki löytyy hieman Dr Albanin It's My Life -biisiä mukaileva syntikkamelodiapätkä jota olisi voinut toistaa pidempäänkin. Olen myös hieman allerginen biiseille joissa sanoitus puuroutuu taustan sekaan (varmaan yksi syy sille miksi metalli ei aina minulle uppoa). Kappaleen paras kohta onkin "robottiäänellä" laulettu osa josta saa huomattavasti paremmin selvää. Pakanamaan kartta on hieman alle keskitason Kätilöt junttausta josta puuttuvat ne parhaat ainesosat. 

Arvosana: 5,0/10

lauantai 15. tammikuuta 2011

Agnetha Fältskog - Little White Secrets

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: Little White Secrets (1987)
Albumi: I Stand Alone
Mieleenjäävin lause: "You don't have to make me your judge and your jury."

Little White Secrets saa kunnian olla Agnetha Fältskogin kolmannen sooloalbumin ensimmäinen esitelty biisi tässä blogissa. I Stand Alone ei menestynyt aivan kahden edellisen Agnethan sooloalbumin veroisesti (ollen kuitenkin vuoden 1988 myydyin albumi Ruotsissa) ja pian levyn julkaisun jälkeen Agnetha jätti uuden musiikin julkaisemisen lähes 17 vuodeksi. I Stand Alone albumin tuotti Peter Cetera (Chicago) ja levy sisältää enimmäkseen melankolisia rakkauslauluja jollainen Little White Secretskin on.

Little White Secrets on soundillisesti varsin tyypillinen 80-luvun jälkimmäisen puoliskon rauhallinen aikuispop biisi. Sanoitus ei ole kuitenkaan ole aiheeltaan aivan tyypillinen palava rakkaus tai jätetyksi tulemisen pettymys tarina. Kappaleen nainen ymmärtää miestään sellaisena kuin tämä on vaikka tällä onkin joitakin pieniä salaisuuksia ja häpeän aiheita. Mutta nainen ymmärtää miestään koska meillä kaikilla on omat pikku häpeänaiheemme ja salaisuutemme. 

Koska kappaleen tarina ei ole aivan surumielisin niin Agnethan melankolinen tulkinta on mielestäni pienoisessa ristiriidassa sen kanssa. Tai ehkä sekoitan surumielisyyden jonkinlaiseen naiselliseen tapaan suostutella ja ymmärtää. Voi myös olla että Agnethan henkinen tila levyn teon aikaan vaikutti tulkinnan sävyyn. Kaiken ei tarvitse aina kuitenkaan mennä ennakko-odotusten mukaan sillä sekin käy joskus liian tylsäksi. Yhtä kaikki Agnetha laulaa miellyttävästi ja omalla tunnistettavalla tavallaan. 

Toisin kuin sanoitus ja laulutulkinta kappaleen muu toteutus on hyvin tavanomainen muttei huonosti tehty. Monessa muussa kappaleessa ohutääninen miestaustajalaulaja voisi alkaa ärsyttämään mutta kun kerran lauletaan miehen heikkouksista ja heikosta hetkestä niin tässä tapauksessa sekään ei häiritse liikaa. Little White Secrets nousee hieman keskitason yläpuolelle teemallaan ja sen hieman ristiriitaisella laulutulkinnalla. Kappaletta lainaten: "I understand you, your strength and your weakness."

Arvosana: 6,0/10

perjantai 14. tammikuuta 2011

Per Gessle - Lay Down Your Arms

Artisti: Per Gessle
Kappale: Lay Down Your Arms (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "There's no looking back babe, surrender your heart."

Roxetten tehdessä toista comebackia tänä vuonna onkin sopivaa että päivän sattuma sanelemaksi valikoitui tällä kertaa Gesslen soolotuotantoa Roxetten ensimmäisen tauon ajalta. The World According to Gessle oli Perin ensimmäinen englanninkielinen sooloalbumi joka sai kohtalaisen vastaanoton myyden maailmanlaajuisesti 400 000 kappaletta. Tuleva musiikkivideomestari Jonas Åkerlund ohjasi kaikki kolme albumin singleille tehtyä videota ja albumin taustaorkesterina toimivat niin Gyllene Tiderin kuin Brainpoolinkin jäsenet. Albumi on enimmäkseen Perille hyvin tyypillistä powerpoppia pienillä retromausteilla.

Lay Down Your Arms on rauhallinen rakkauslaulu josta puuttuvat niin menevämpien Gessle sävellysten rehvakkaat kitarat kuin tarttuvat kertosäkeetkin. Kyllä Gessle osaa myös sokeroidut balladit, mutta soolona häneltä puutuu niitä varten paras työkalu eli Marie Fredrikssonin ääni. Lähinnä tästä muistuttaa kappaleen mukavankuuloinen naisvaltainen taustakuoro. Sinäänsä kappaleen rakenteessa ei ole suurimpaa vikaa, se on tehty kaikkien yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan mutta samalla ilman mitään erityistä huippukohtaa. 

Per laulaa kappaleen herkällä tunnetasolla kuten tällaisessa rauhallisessa viettelylaulussa kuuluukin. Sopivasti hunajaa, kaipuuta ja pientä epävarmuutta jotka ovat yleisiä seurustelusuhteiden alkutaipaleilla. Värisevä sähkökitara joka on jätetty sopivan taustalle on mukavin taustaelementti yhtä lailla rauhallisten koskettimien kanssa. Lay Down Your Arms on Ihan ok kappale osana levykokonaisuuttaan ja kuunneltavaa tasoa erikseenkin, varsinkin jos oma tunnetaso on samalla taajuudella kappaleen kanssa.  

Arvosana: 5,5/10

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Thelma Houston - Don't Leave Me This Way

Artisti: Thelma Houston
Kappale: Don't Leave Me This Way (1976)
Albumi: Pure Disco
Mieleenjäävin lause: "Satisfy the need in me."

Discomusiikki ei ikinä kuollut vaikka se julistettiinkin kuolleeksi 80-luvun alussa. Disco muutti vain hieman muotoaan ja sitä kutsuttiin jollakin uudemmalla alagenrenimellä. Päivän sattuman sanelema on yksi 70-luvun tunnetuimmista discohiteistä ja samalla esittäjälleen Thelma Houstonille se ainoa huomattava hitti ja tähän päivään asti kestäneen uran elossapitäjä. Yhden hitin ihmeeksi jääminen ei ole häpeä sillä suurin osa ei ikinä saa sitä ainoatakaan.

Thelma Houston ei ollut ensimmäinen Don't Leave Me This Way:n levyttänyt artisti, mutta hänen versionsa on ylivoimaisesti tunnetuin. 70-luvulla oli yleistä tehdä discotettuja versioita vanhemmistä ja vähän uudemmistakin kappaleista Don't Leave This Way:n saamaa discokäsittelyä voidaan menestyksen puolesta pitää yhtenä onnistuneimmista. Kappaleen levytti alun perin vain vuotta aiemmin eli 1975 Harold Melwin & The Blue Notes. Jotkut saattavat myös muistaa Communardsin version 80-luvulta.

Don't Leave Me This Way sisältää lähes kaikki tyypilliset 70-luvun puolivälin discohitin ainekset. Kappaleen alku on hyvin samankaltainen Baccaran Yes Sir, I Can Boogien alun kanssa. Tässä vaiheessa discomusiikki oli vielä elinvoimaista eikä ylituotanto ollut vielä vienyt eloa ja lämpöä kappaleista kuten 80-luvun lähestyessä alkoi käymään. Kuten monissa suurissa hitissä kappaleessa voisi sanoa olevan useampi kertosäe tai ainakin kertosäekelpoinen osa. Biisin tasainen täsmädiscopoljento saa hieman vaihtelua lyhestä laukkaavasta kohdasta joka nostattaa kappaleen kohti kertosäettä. Klassikkohan tämä on ja vaikka ei aivan henkilökohtaiseen disco top 10 listalleni pääsekään niin kuitenkin aivan sen tuntumaan. Tarttuvuus, hyvä meininki, (yli)ladattu tunnetaso ja keinuvat discorytmit, niistä on suuret discohitit tehty. 

Arvosana: 7,5/10

maanantai 10. tammikuuta 2011

The Prodigy - One Love

Artisti: The Prodigy
Kappale: One Love (Edit) (1993)
Albumi: Music For the Jilted Generation
Mieleenjäävin lause: "One love."

On aina faneja jotka alkavat nurista heidän suosikkinsa saavuttaessa kaupallista suosiota. Joko artistin tai bändin sanotaan myyneen itsensä tai sitten sanotaan että vanha materiaali oli parempaa kuin uusi. Prodigy oli tällaisessa tilanteessa ensimmäisen kokopitkän albumijulkaisunsa jälkeen. Nokkamies Liam Howlett keksi kuitenkin julkaista One Loven vuonna 1993 nimettömänä ns. white label julkaisuna jota DJ:t kehuivatkin vuolaasti. Vasta kun Howlett paljasti kenen biisi oli kyseessä kääntyi tiskijukkien mielipide mutta ainakin jonkinlainen moraalinen voitto äänekkäimistä kriitikoista oli saavutettu. One Love oli Music For the Jilted Generation albumin ensimmäinen singlejulkaisu.

Vaikka pidänkin Music For the Jilted Generationia hyvänä albumina, kärsii se mielestäni hiukan ylipitkistä biiseistä. Varsinkin albumin rivibiisit jäävät junnaamaan liian pitkäksi aikaa, mutta One Love saa pituudestaan puhtaat paperit. Tämä johtuu siitä että kappaletta jouduttiin lyhentämään jotta kaikki biisit saataisiin mahtumaan cd-masterille. Lyhennettynäkin kappaleelle kertyy mittaa karvan verran alle neljä minuuttia. One Love on rave-henkistä Prodigyä joka olisi tyylillisesti sopinut myös debyyttialbumille. Kappaleen ainoa laulusample on joikaavan pikkuoravahtavasti laulettu "one love" laulahdus joka toistuu kappaleessa yli 30 kertaa. 

Mitä tulee tanssittavuuteen ja tarttuviin rytmeihin harva yhtye taitaa ne yhtä varmasti kuin Prodigy. Vaikka One Love ei mielestäni ole aivan terävintä Prodigyä on siinäkin hetkensä. Itse kertosäe on kappaleen tylsintä antia ja mielenkiintoisemmat jutut löytävätkin muista osista. Mukavat elektroniset säksätykset ja näpäkät breakbeatit ovat parasta mitä One Lovella on tarjottavana. Viimeinen ajatus joka kappaletta kuunnellessa tuli mieleen on se että milloinkahan tämäkin tyyli tulee uudestaan muotiin kevyesti uudistetuissa kuorissa? 

Arvosana: 6,0/10